Kun puhutaan mielekkäästä työpaikasta, millä tahansa alalla, siihen liittyy läheisesti kolme eri osatekijää: hyvä ammattitaito, eettinen ajattelukyky ja hyvä johtajuus.
Työnantaja voi omalla toiminnallaan, tai sen puutteella, heikentää työyhteisön tehokkuutta ja viihtyvyyttä. Poliittisten päätösten mukaan annettujen mitoitussuosituksien lasku saattaa vähentää hoiva-alan vetovoimaa tulevaisuuden työpaikkana (Puukka 2016, Forssan Lehti 13.7.2016, 10). Nykyinen suositus on 0,5 hoitajaa per asukas ja hallitusohjelman mukaisen säästötavoitteen jälkeen se olisi 0,4 hoitajaa per asukas .Valvira on antanut asiasta lausunnon 31.5.2016. Valviran lausunnossa todetaan vähimmäismitoituksien alentamisen heikentävän asiakkaiden oikeutta hyvään ja laadukkaaseen hoivaan ja hoitoon. (Henkilömitoituksen tarkistaminen iäkkäiden palveluissa 2016.)
Johtaminen ei ole helppoa, johtamisessa pitää ottaa huomioon erilaisten
ihmisten erilaiset motivaatiot ja tavat motivoitua. Hyvä johtaja
tutustuu alaisiinsa ja löytää ne tekijät, joilla saa itsekunkin
motivoitumaan tekemästään työstä. Ilman työntekijän sisäistä
motivaatiota, jota toki voidaan yrittää herätellä ja kannustaa, työnteon
suoritustaso laskee ja siihen helposti löydetään ratkaisuksi tiukempi
kontrolli.
Kontrollia tarvitaan jos työntekijän ammattitaito tai eettinen
ajattelukyky ovat heikentyneet ja hän ei enää muista miksi tai miten
hänen tulisi tehdä työtään. Toisille meistä työnteko on ainostaan pakollinen
paha, josta voi saada palkkaa henkensä pitimiksi. Välillä työelämässä
tuntuu, että osa työntekijöistä kuvittelee ansaitsevansa palkkaa vain
oleskelemalla työnantajan tiloissa. Todellisuudessa työnantaja ostaa
työntekijän aikaa ja odottaa saavansa korvaukseksi hänen työpanoksensa. Motivoitunut ja ammattitaitoinen henkilökunta suorittaa työnsä tehokkaasti ja laadukkaasti.
Oma vankka ammatillinen osaaminen helpottaa työntekemistä, työntekijällä on silloin tietoa miksi ja miten erilaisia toimenpiteitä tehdään. Toisinaan näitä asioita on syytä kerrata työpaikalla, sillä työpaikan sisäinen kulttuuri on saattanut vääristää toimintatapoja. Tässä kohtaa eettinen ajattelukyky työntekijöiden osalta on tarpeen. Välillä olisi syytä pysähtyä miettimään voisiko annetun työn tehdä toisella tavalla. Tai ovatko tutut rutiinit osittain tarpeettomia. Työnantajan tulisikin aktiivisesti kannustaa työntekijöitään osallistumaan työnsuunnitteluun ja arvostaen kuunnella työntekijöiden mielipiteitä. Työnantajan selkeästi antama arvostus tehdystä työstä auttaa työntekijöitä ymmärtämään heidän tekemänsä työn merkityksen. (Lauronen 2016)
Mistä on hyvä työpaikka tehty? Työpaikalla tulisi olla hyvä johtaja, ammattitaitoisia työkavereita, avoin, keskusteleva ja tehtyä työtä arvostava ilmapiiri sekä riittävät taloudelliset puitteet joiden avulla voi haluamaansa työtä toteuttaa. Mihin näistä edellä mainituista sinä voit vaikuttaa?
LÄHTEET:
Henkilömitoituksen tarkistaminen iäkkäiden palveluissa. 2016. Lausunnot. Valvira. Viitattu 13.7.2016. http://www.valvira.fi/-/henkilostomitoituksen-tarkistaminen-iakkaiden-palveluissa
Lauronen, H. 2016. Ammattitaidottomuus johtamisessa altistaa mikromanagerointiin. Johtamisen kehitys-blogi. Julkaistu 11.3.2016. Viitattu 13.7.2016. http://www.johtamisenkehitys.fi/ammattitaidottomuus-johtamisessa-altistaa-mikromanagerointiin/
Puukka, J. 2016. Hoivakotien hoitajamäärät jo nyt kipurajalla. Forssan Lehti 13.7.2016, 10.
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
torstai 7. heinäkuuta 2016
Esteetöntä asumista
Istumme mieheni kanssa tulevan kotimme eteisessä, suunnilleen siellä missä wc tulee sijaitsemaan. Mies nostaa maaliämpärin siihen missä pöntön viemäri sijaitsee, istuu alas ja hapuilee kädellään läheiseen seinään. "Jumaliste, eihän tästä ylety ottamaan paperia!"
Olemme aloittaneet omakotitalon rakentamisen vuonna 2015, joten uudistettu Maankäyttö- ja rakennuslain pykälä 117 e sitoo meitä ovien leveyksien, wc:n tilavuuden ja pesutilojen avaruuden suhteen. Olemme kärvistelleet 900mm oviaukkojen ja pienen yksiön kokoisen vessan rakentamisessa, polkeneet jalkaa ja tyytyneet kompromisseihin. Sähkömieskään ei antanut periksi halulleni laittaa pelkästään epäsuoraa valoa olohuoneeseen ja käytävään, sitkeä mies sai tahtonsa läpi ja nyt meillä on esteettisesti-ei-niin-viehettäviä ledlamppuja katossa 48 kappaletta eri puolilla taloa. Nyt ne harmittavat, mutta ääni lienee kellossa toisenlainen 30 vuoden kuluttua.
Maankäyttö- ja rakennuslain 117 e § vaatii uudisrakentamiselta että "esteettömyys ja käytettävyys otetaan huomioon erityisesti lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden kannalta". Terveenä aikuisena ei muista ottaa huomioon näön heikkenemistä, askeleen madaltumista tai liuskan tarvetta rollaattorille. Arkkitehti onneksi osasi ja nyt meillä on varaus liuskallekin. Käydessäni läpi Marika Nordlundin tekemää Esteettömän asumisen tarkistuslistaa huomasin saavani hyviä perusteita rakennuslupavaiheessa sadattelemilleni vaatimuksille. Minun vanhuuteni on turvattu, kotini on esteetön ja sinne on helppoa asentaa jälkikäteen tarvittavia tukia, liuskoja ja niitä järkyttävän kirkkaita ledejäkin voi polttaa jos ei muuten tahdo nähdä eteensä. Kuvittelen, että jokainen meistä haluaisi asua omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollista. Toivon ainakin itse saavani asua valmistuvassa talossamme aina loppusijoituspaikkaani Ojalanmäkeen saakka. (toim.huom.Ojanlanmäki on paikallinen hautausmaa.)
Ennen ontelolaattojen aikakautta, eli ennen 1970-luvun alkuvuosia, valmistuneen rakennuskannan asunnoissa jokainen väliseinä on kantava. Asuntojen muuttaminen vanhuksille sopivaksi on kallista, koska kantavat väliseinät pitää tukea erikseen palkeilla ja teräskehikoilla. On arvioitu että vuoteen 2030 mennessä Suomeen tarvitaan lähes miljoona esteetöntä asuntoa, tällä hetkellä niitä on vasta kolmasosa tarvittavasta määrästä (Hosionaho, 2014). 300 000 asuntoa on laskennallisesti tulossa uudisrakentamisesta ja loput jäisivät korjausrakentamisen piiriin.
Ympäristöministeriössä on käynnissä Ikäkoti kuntoon-hanke (2013-2017), jonka painopiste tämän ja ensi vuoden aikana on erityisesti ennakoinnissa ja varautumisessa. Hankkeella on hyvät nettisivut joihin kannattaa tutustua vaikkei asia vielä tuntuisikaan ajankohtaiselta. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asuminen/Ikaantyneiden_asuminen. Hankkeen tiimoilta toteutetaan asumisen kokeiluja, mm. yhteisöllisyyden ja ikäystävällisyyden huomioimista rakentamisessa, sekä hoivapalveluiden ja asumisen yhdistäviä ratkaisuja. Hanke tuottaa tietoa vanhenevan väestön asumistilanteesta ja luo kunnille ja kaupungeille työkaluja asumisen ennakointiin ja kehittämiseen. Tähän kehittämisohjelmaan osallistuu useita eri toimijoita ja yhtenä painotuksen on kuulla vanhenevan väestön mielipiteitä suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Yksi esimerkki asumisen kokeiluista on Virkkula-yhtiöiden perustama konsepti jossa asuinalue rakennetaan myös lähiympäristöltään sellaiseksi, että esteetön liikkuminen mahdollistuu kaikille. Tämä Virkkulankylä idea on kiteytettynä entisajan kyläyhteisö. Tiivistä asumista ja palvelut lähellä. Alue on tarkoitettu erityisesti senioreille, mutta muutkin halukkaat saavat tontteja alueelta. Alueelle rakennetaan palvelutalo, jonka palvelutarjontaan kuuluu kotihoito, ravintola, päivätoiminta ja terveyspalvelut. Palvelut ovat myös muiden kuin talon asukkaiden kaytössä. Eli palvelutarpeen lisääntyessä ei tarvitse muuttaa muualle, vaan palvelut voidaan järjestää samasta pihapiiristä suoraan kotiin. (www.virkkulankyla.fi)
Pelkkä toimiva ympäristö ei takaa autuaita vanhuudenpäiviä omassa kodissa. Toimintakyvyn edistäminen ja ylläpitäminen, sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ja vaihtelun hakeminen arkeen ovat elinehtoina itsenäiselle pärjäämiselle. Elämänilon tulisi olla läsnä jokaisessa päivässä. Varsinkin maaseudulla puhutaan tupaan jäämisestä, jolla tarkoitetaan sosiaalista deprivaatiota. Elämänpiirin kaventuminen vie turmioon, sillä mieltä seuraa aina ruumis. Tämä ajatus lienee ollut taustalla kun on laadittu esteettömän rakentamisen säädöksiä; miten mahdollistaa tuvasta ulos pääseminen.
Ja se meidän uusi talo, päätimme asentaa vessaan kiinteän kaapiston, johon voimme kiinnittää sen tärkeän paperirullan. Tosin vasta rakennustarkastajan käynnin jälkeen. Ja 30 vuoden kuluttua otamme kaapiston pois ja asennamme tukikaaret pöntön molemmin puolin.
LÄHTEET
Hosionaho, S. 2014. Ikäkoti kuntoon. Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma 2013-2017. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asuminen/Ikaantyneiden_asuminen/Ennakointi_ja_varautuminen
Olemme aloittaneet omakotitalon rakentamisen vuonna 2015, joten uudistettu Maankäyttö- ja rakennuslain pykälä 117 e sitoo meitä ovien leveyksien, wc:n tilavuuden ja pesutilojen avaruuden suhteen. Olemme kärvistelleet 900mm oviaukkojen ja pienen yksiön kokoisen vessan rakentamisessa, polkeneet jalkaa ja tyytyneet kompromisseihin. Sähkömieskään ei antanut periksi halulleni laittaa pelkästään epäsuoraa valoa olohuoneeseen ja käytävään, sitkeä mies sai tahtonsa läpi ja nyt meillä on esteettisesti-ei-niin-viehettäviä ledlamppuja katossa 48 kappaletta eri puolilla taloa. Nyt ne harmittavat, mutta ääni lienee kellossa toisenlainen 30 vuoden kuluttua.
Maankäyttö- ja rakennuslain 117 e § vaatii uudisrakentamiselta että "esteettömyys ja käytettävyys otetaan huomioon erityisesti lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden kannalta". Terveenä aikuisena ei muista ottaa huomioon näön heikkenemistä, askeleen madaltumista tai liuskan tarvetta rollaattorille. Arkkitehti onneksi osasi ja nyt meillä on varaus liuskallekin. Käydessäni läpi Marika Nordlundin tekemää Esteettömän asumisen tarkistuslistaa huomasin saavani hyviä perusteita rakennuslupavaiheessa sadattelemilleni vaatimuksille. Minun vanhuuteni on turvattu, kotini on esteetön ja sinne on helppoa asentaa jälkikäteen tarvittavia tukia, liuskoja ja niitä järkyttävän kirkkaita ledejäkin voi polttaa jos ei muuten tahdo nähdä eteensä. Kuvittelen, että jokainen meistä haluaisi asua omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollista. Toivon ainakin itse saavani asua valmistuvassa talossamme aina loppusijoituspaikkaani Ojalanmäkeen saakka. (toim.huom.Ojanlanmäki on paikallinen hautausmaa.)
Ennen ontelolaattojen aikakautta, eli ennen 1970-luvun alkuvuosia, valmistuneen rakennuskannan asunnoissa jokainen väliseinä on kantava. Asuntojen muuttaminen vanhuksille sopivaksi on kallista, koska kantavat väliseinät pitää tukea erikseen palkeilla ja teräskehikoilla. On arvioitu että vuoteen 2030 mennessä Suomeen tarvitaan lähes miljoona esteetöntä asuntoa, tällä hetkellä niitä on vasta kolmasosa tarvittavasta määrästä (Hosionaho, 2014). 300 000 asuntoa on laskennallisesti tulossa uudisrakentamisesta ja loput jäisivät korjausrakentamisen piiriin.
Ympäristöministeriössä on käynnissä Ikäkoti kuntoon-hanke (2013-2017), jonka painopiste tämän ja ensi vuoden aikana on erityisesti ennakoinnissa ja varautumisessa. Hankkeella on hyvät nettisivut joihin kannattaa tutustua vaikkei asia vielä tuntuisikaan ajankohtaiselta. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asuminen/Ikaantyneiden_asuminen. Hankkeen tiimoilta toteutetaan asumisen kokeiluja, mm. yhteisöllisyyden ja ikäystävällisyyden huomioimista rakentamisessa, sekä hoivapalveluiden ja asumisen yhdistäviä ratkaisuja. Hanke tuottaa tietoa vanhenevan väestön asumistilanteesta ja luo kunnille ja kaupungeille työkaluja asumisen ennakointiin ja kehittämiseen. Tähän kehittämisohjelmaan osallistuu useita eri toimijoita ja yhtenä painotuksen on kuulla vanhenevan väestön mielipiteitä suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Yksi esimerkki asumisen kokeiluista on Virkkula-yhtiöiden perustama konsepti jossa asuinalue rakennetaan myös lähiympäristöltään sellaiseksi, että esteetön liikkuminen mahdollistuu kaikille. Tämä Virkkulankylä idea on kiteytettynä entisajan kyläyhteisö. Tiivistä asumista ja palvelut lähellä. Alue on tarkoitettu erityisesti senioreille, mutta muutkin halukkaat saavat tontteja alueelta. Alueelle rakennetaan palvelutalo, jonka palvelutarjontaan kuuluu kotihoito, ravintola, päivätoiminta ja terveyspalvelut. Palvelut ovat myös muiden kuin talon asukkaiden kaytössä. Eli palvelutarpeen lisääntyessä ei tarvitse muuttaa muualle, vaan palvelut voidaan järjestää samasta pihapiiristä suoraan kotiin. (www.virkkulankyla.fi)
Pelkkä toimiva ympäristö ei takaa autuaita vanhuudenpäiviä omassa kodissa. Toimintakyvyn edistäminen ja ylläpitäminen, sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ja vaihtelun hakeminen arkeen ovat elinehtoina itsenäiselle pärjäämiselle. Elämänilon tulisi olla läsnä jokaisessa päivässä. Varsinkin maaseudulla puhutaan tupaan jäämisestä, jolla tarkoitetaan sosiaalista deprivaatiota. Elämänpiirin kaventuminen vie turmioon, sillä mieltä seuraa aina ruumis. Tämä ajatus lienee ollut taustalla kun on laadittu esteettömän rakentamisen säädöksiä; miten mahdollistaa tuvasta ulos pääseminen.
Ja se meidän uusi talo, päätimme asentaa vessaan kiinteän kaapiston, johon voimme kiinnittää sen tärkeän paperirullan. Tosin vasta rakennustarkastajan käynnin jälkeen. Ja 30 vuoden kuluttua otamme kaapiston pois ja asennamme tukikaaret pöntön molemmin puolin.
LÄHTEET
Hosionaho, S. 2014. Ikäkoti kuntoon. Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma 2013-2017. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asuminen/Ikaantyneiden_asuminen/Ennakointi_ja_varautuminen
MRL 117 e § (21.12.2012/958). Maankäyttö- ja rakennuslaki.
Laki Finlexin sivuilta. Viitattu 7.7.2016. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132?search[type]=pika&search[pika]=maank%C3%A4ytt%C3%B6-%20ja%20rakennuslaki#L17P117e
Nordlund, M. (toim.) 2008. Katse kotiin – tietoa toimivasta
asumisesta. Invalidiliiton julkaisuja O.36. http://www.invalidiliitto.fi/portal/fi/invalidiliitto/julkaisut/asuminen__liikkuminen__autoilu/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)