perjantai 5. elokuuta 2016
Omaishoitajien osuudesta ikäihmistenhoidossa
Kolmannen sektorin ja yksityisen sektorin vastuut ja työt ovat jo nyt ristissä ja päällekkäin, harva maallikko osaa tarkalleen sanoa missä menee raja yhteiskunnan velvollisuuksissa ja omaisten vastuussa ikäihmisten hoidossa. Tästä syystä on perustettu Hämeenlinnan seudun omaishoitajat ja läheiset ry. Sen tarkoituksena on kehittää ja tiedottaa alati muuttuvista ohjeista ja laeista jotka koskettavat omaishoitajuutta. Tiedotusta jaetaan vertaisryhmissä, OVET-valmennuksessa, pop up-tiedottamisella erilaisissa tilaisuuksissa ja tekemällä etsivää omaishoitajatyötä. (Hauskala, luento 9.2.2016.)
Omaishoitajuuteen ikäänkuin liu'utaan, useinmiten huomaamatta. Onkin tärkeää, että muutos ja alkava omaishoitajuus tunnistettaisiin mahdollisimman pian. Yhdistyksen nettisivuilta löytyy hyvä lista kysymyksistä, joiden avulla voi selvittää onko omaishoitajuus jo alkanut (Minäkö omaishoitaja? - kysymyslista).
"Seuraavien kysymysten avulla voit pohtia oletko omaishoitaja:
Onko läheisesi sairastunut tai vammautunut?
Autatko häntä arjen toimissa?
Onko työmääräsi kotona lisääntynyt?
Oletko usein huolissasi läheisestäsi ja elämäntilanteestasi?
Onko läheisesi luonne muuttunut?
Onko oma vapaa-aikasi vähentynyt?
Jäävätkö omat toiveesi ja tarpeesi taustalle?
Onko yöunesi määrä vähentynyt?
Onko ystäväpiirisi kaventunut?
Onko oma terveydentilasi heikentynyt?
Onko vastuunjako perheessä muuttunut?
Onko asiointi sosiaali- ja terveydenhuollossa ja virastoissa lisääntynyt?
Oletko aikaisempaa huolestuneempi taloudellisesta tilanteestasi
Pitääkö sinun hankkia tilapäishoitaja läheisellesi, kun et itse ole läsnä
Oletko joutunut järjestämään kotiin tilaa apuvälineille ja hoitotarvikkeille?
Oletko huomannut edellä mainittujen asioiden kuormittavan sinua?"
Omaishoitajuus on usein tunnesidonnaista, puolisoa tai lasta/vanhempaa ei haluta laittaa laitokseen, sillä hoitamisen koetaan olevan velvollisuus joka tulee täyttää. Läheisestä huolehditaan, olipa tukea tarjolla tai ei. Kyseessä on eräänlainen vapaaehtoinen pakko, kun koetaan ettei muunlainen hoito tule kysymykseen. Omaiset usein ajattelevat hoidettavansa elämänlaadun olevan parempaa heidän asuessaan kotonaan ja hoidon laadun ollessa siten koko ajan varmistettavissa. Ja onhan tässä vinha perä, edelleenkin saamme viikoittain lukea keltaisenlehdistön sivuilta miten hoitajat ovat tupakalla kaikki yhtä aikaa ja vanhukset ovat keskenään. Tällaisen uutisoinnin avulla ei ainakaan helpoteta sitä tunnetaakkaa jota omaishoitajat kantavat tehdessään päätöksen läheisensä hoidon siirtämisestä yhteiskunnalle.
Toisaalta taloudellinen pakko voi ajaa ihmisen läheishoitajaksi. Jos perheessä mies on ollut työelämässä koko ikänsä ja vaimo hoitanut sillä aikaa kodin ja lapset, niin voidaan päätellä ettei vaimon eläke ole päätä huimaava. Oletetaan vielä, että miehen kunto heikkenee ja vaimo hoitaa häntä heidän yhteisessä kodissaan. Vaihtoehtona ei ehkä olekaan miehen laitoshoito, sillä tuloperusteisen laskutuksen myötä suurin osa miehen eläkkeestä menisi hoitomaksuihin ja siten vaimolle ei enää tulisikaan miehensä eläkkeen tuomaa turvaa. Eli vaimon on pakko hoitaa miestään kotona vaikka taidot ja oma terveys eivät riittäisikään.
Kun palveluohjauksessa mietitään palvelunkäyttäjälle parasta mahdollista hoitoa, olisi otettava huomioon myös omaisen mielipide. On haastavaa lähteä selvittämään mistä syistä ihmiset omaisiaan haluavat hoitaa. Vastaan saattaakin tulla tilanne, jossa vastakkain ovat hoidettavan hoidon taso ja hoitavan omaisen taloudellinen selviäminen.
Yksi tulevaisuuden haasteista ikäihmisten hoidossa onkin tunnistaa omaishoitajuus palveluohjausta tehdessä, sillä apua saattetaankin tarvita myös apua hakevan henkilön puoliso tai lähiomainen.
Lähteet:
Hauskala, K. 2016. Omaishoitajat ja läheiset-liitto ry:n esittely. Luento. Hämeenlinna 9.2.2016. HAMK. Luennon muistiinpanot ja jaetut esitteet.
Minäkö omaishoitaja?- kysymyslista. 2016. Omaishoito. Hämeenlinnan seudun omaishoitajat ja läheiset ry. Viitattu 5.8.2016. Saatavilla: http://www.omaishoitajat.fi/olenko-omaishoitaja
torstai 4. elokuuta 2016
Vapaaehtoistyön mahdollisuudet ikäihmisten hoidossa
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Punainen Risti ovat yhdistäneet voimansa ja vetävät nyt viimeistä vuotta projektia nimeltä Terhokerho. Kerhon idea on saada lapset ja ikäihmiset leikkimään keskenään. Lapsien ja isovanhempi-ikäisten ei tarvitse olla keskenään sukua, vaan tällä tavalla saadaan "korvattua" niitä puuttuvia lapsenlapsia/isovanhempia. Kaikki osapuolet hyötyvät, osallisuus lisääntyy ja arki saa kaipaamansa keskeytyksen. Osa kerhoista kokoontuu vanhainkodeissa ja palvelutaloissa, joten ilo ja riemu viedään niidenkin luokse, jotka eivät itse pääse vaivattomasti liikkumaan.
Tämä on yksi esimerkki vapaaehtoistyön tarjoamista tavoista tukea julkisen sektorin toimintaa. Virikkeitä voidaan tuottaa siis talon ulkopuolisinkin voimin, suurin vaiva onkin tarvikkeiden, osallistujien ja vetäjien organisoinnissa yhtä aikaisesti paikalle. Laajat yhteistyöverkot ovat rikkaus vanhustyössäkin. Niiden kartuttaminen kannattaa aloittaa jo opiskeluaikana.
Tutustuminen Forssan palvelujärjestelmää paljasti yhteistyön kolmannen sektorin kanssa olevan hyvällä mallilla. Tiivistä yhteistyötä tehdään vapaaehtoisjärjestöjen kanssa, siitä löytyy mustaa valkoisella Ikäihmisten palveluopaasta, joka jaetaan kaikille palvelunkäyttäjille (http://www.fshky.fi/palvelut/ikaantyneiden-palvelut/palveluohjaus/). Sieltä löytyvät myös yhteystiedot vapaaehtoisjärjestöihin, joista voi pyytää apua myös oman kotona asumiseensa tueksi. Ystävänkammari tarjoaa toimintaa, jolla saat apua lääkärissä käyntiin, ulkoiluun tai vaan juttuseuran saamiseksi. Kaupungilla onkin tärkeä tehtävä tiedottaa näistä mahdollisuuksista, sillä vapaaehtoisjärjestöillä ei yleensä ole suuria summia laittaa tiedottamiseen.
Vapaaehtoistyöntekijät kokevat saavansa merkitystä omaan päiväänsä pienillä auttamisen teoillaan ja vastaavasti apua saavan arki helpottuu ja yksinäisyys hellittää hetkeksi. Olisi mielenkiintoista päästä lukemaan tutkimusta vapaaehtoistyön tuottamista säästöistä yhteiskunnalle, sillä tämän kaltainen kynnyksetön toiminta keventää yhteiskunnan menoja. Perustan tämän ajatukseeni sille, että pieni apu hankalassa tilanteessa saattaa olla se oljenkorsi pois kamelin selän päältä joka muuten olisi selän katkaissut. Ja onhan se niinkin, että kaikki mitä tehdään toisten ihmisten kanssa lisää yhteisöllisyyden tunnetta ja sitä myöten kohottaa osallisuudentunnetta, joka taas antaa ihmiselle voimia toimia aktiivisesti omassa elämässään. Ennaltaehkäisevän työn merkitys laajenee entisestään, kun paljastan että suurin osa vapaaehtoisista Ystävänkammarilla on eläkeläisiä.
Tämä on yksi esimerkki vapaaehtoistyön tarjoamista tavoista tukea julkisen sektorin toimintaa. Virikkeitä voidaan tuottaa siis talon ulkopuolisinkin voimin, suurin vaiva onkin tarvikkeiden, osallistujien ja vetäjien organisoinnissa yhtä aikaisesti paikalle. Laajat yhteistyöverkot ovat rikkaus vanhustyössäkin. Niiden kartuttaminen kannattaa aloittaa jo opiskeluaikana.
Tutustuminen Forssan palvelujärjestelmää paljasti yhteistyön kolmannen sektorin kanssa olevan hyvällä mallilla. Tiivistä yhteistyötä tehdään vapaaehtoisjärjestöjen kanssa, siitä löytyy mustaa valkoisella Ikäihmisten palveluopaasta, joka jaetaan kaikille palvelunkäyttäjille (http://www.fshky.fi/palvelut/ikaantyneiden-palvelut/palveluohjaus/). Sieltä löytyvät myös yhteystiedot vapaaehtoisjärjestöihin, joista voi pyytää apua myös oman kotona asumiseensa tueksi. Ystävänkammari tarjoaa toimintaa, jolla saat apua lääkärissä käyntiin, ulkoiluun tai vaan juttuseuran saamiseksi. Kaupungilla onkin tärkeä tehtävä tiedottaa näistä mahdollisuuksista, sillä vapaaehtoisjärjestöillä ei yleensä ole suuria summia laittaa tiedottamiseen.
Vapaaehtoistyöntekijät kokevat saavansa merkitystä omaan päiväänsä pienillä auttamisen teoillaan ja vastaavasti apua saavan arki helpottuu ja yksinäisyys hellittää hetkeksi. Olisi mielenkiintoista päästä lukemaan tutkimusta vapaaehtoistyön tuottamista säästöistä yhteiskunnalle, sillä tämän kaltainen kynnyksetön toiminta keventää yhteiskunnan menoja. Perustan tämän ajatukseeni sille, että pieni apu hankalassa tilanteessa saattaa olla se oljenkorsi pois kamelin selän päältä joka muuten olisi selän katkaissut. Ja onhan se niinkin, että kaikki mitä tehdään toisten ihmisten kanssa lisää yhteisöllisyyden tunnetta ja sitä myöten kohottaa osallisuudentunnetta, joka taas antaa ihmiselle voimia toimia aktiivisesti omassa elämässään. Ennaltaehkäisevän työn merkitys laajenee entisestään, kun paljastan että suurin osa vapaaehtoisista Ystävänkammarilla on eläkeläisiä.
Vanhainkoti on elämisen paikka, ei sairaala ja mitä sitten mietinkään
Näin kirjoittaa sosiaalineuvos Maikki Hämäläinen-Ylikahri Aamulehden nettisivujen mielipidepalstalla 28.7.2016. Ajattelu malli, jonka mukaan työ tulisi vanhainkodissa joskus valmiiksi, kauhistuttaa Hämäläinen-Ylikarhia. Hänen mielestään "työnteon malli vanhustyöhön on tuotu virheellisesti sairaalamaailmasta, missä työn tavoite on erilainen kuin vanhainkodissa; sairaalassa hoidetaan sairasta mutta vanhainkoti on elämisen paikka missä eletään elämän loppuunsaattamisen aikaa: herkkää ja vaativaa, elämää kunnioittavaa ja ihmistä seuraavaa."
Ja siinähän meillä on ajattelumallissa todella menty metsään, rutinoituneet toimenpiteet nopeuttavat hoitajien työtä, mutta elämisen laatua ne eivät vanhuksilla kohota. Ajattelun tulisikin lähteä siitä, että olemme töissä vanhusten kotona ja nöyryydellä suhtautua asiakkaisiimme. Nöyränä, ei nöyristellen. Pieni epävarmuus omassa työssä kertoo eettisen ajattelumme olemassa olosta ja sen toimivuudesta. Aina on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään miksi jotakin tehtävää tehdään ja voisiko sen tehdä jollakin toisella tapaa.
Kohdatessa ketä tahansa toista ihmistä tärkeintä on kohdata rauhallisesti ja kiireettömästi, olla oikeasti läsnä. Pysähtyä vähän ja oikeasti kuunnella mitä toisella on sanottavana. Kuulostella onko kaikki hyvin, tiedon ei tarvitse tulla sanoina, se voi hermostunut tärinä kädessä tai katsekontaktin välttelemistä.
Tämänhän tiedetään toimivan asiakaspalvelussakin. KUuntele, KIitä, PAhoittele, SOvi asiaan palaamisesta. KUKIPASO. (Brittiläisen vankeinhoitolaitoksen kehittämä muistisääntö raivoavan ihmisen rauhoittamiseen.) Kuuntele mitä toinen sanoo, älä silloin mieti omaa vastaväitettäsi tai kauppalistaa. Kuule mikä asia toista painaa. Kiitä saamastasi luottamuksesta, kiitä että sinulle kerrottiin epäkohdasta, johon sinulla on nyt mahdollisuus puuttua ja jonka voit korjata. Pahoittele vastapuolen kurjaa tuntemusta, sinun ei tarvitse olla samaa mieltä asiasta, mutta toki voit asettua hetkeksi toisen asemaan ja myöntää että sinuakin sellainen tunne harmittaisi. Sovi toimenpiteistä jolla voisit asiaan vaikuttaa ja muista palata asiaan. Ei se ole sen vaikeampaa. Kuulluksi tuleminen usein miten riittää harmin poistamiseksi, aina ei todellisia toimenpiteitä edes kaivata. Kun minä valitan tuotteessa olevasta virheestä, on asiakaspalvelijan ensireaktiolla suurin vaikutus siihen miten asia etenee. Muutaman lauseen kuuntelu, palautteesta kiittäminen, pahoittelu ja ratkaisun pohtiminen yhdessä kanssani saavat jo suurimman taistelutahtoni sammumaan.
Mitäs jos vanhuksia eivät hoidakaan hoitajat vaan asiakaspalvelijat? Miten työnimikkeen muuttaminen vaikuttaisi sinun työnlaatuusi? Varsinkin muistisairaat ihmiset vaistoavat tunteita herkemmin, joten heille kiireessä ja hajamielisenä tehdyt hoitotoimenpiteet tuntuvat varmaankin välipitämättömiltä ja vähätteviltä. Etkö sinäkin laittaisi vähän hanttiin siinä kohtaa kun tulisit mielestäsi kaltoinkohdelluksi? Kysehän ei oikeasti tarvitse olla kaltoinkohtelusta vaan TUNTEESTA tulla kaltoinkohdelluksi.
Ikäihmiset eivät voi äänestää jaloillaan, joten meidän tehtäväksemme jää huolehtia heidän saamansa palvelun laadusta. Koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta omaan käytöksensä ja omiin asenteisiinsa jokainen pystyy vaikuttamaan.
Hämäläinen-Ylikahri, M. 2016. Mielipide. Aamulehti 28.7.2016. Saatavilla: http://www.aamulehti.fi/kotimaa/mielipide-vanhainkoti-on-elamisen-paikka-ei-sairaala-siella-ei-saa-ajatella-etta-tyo-on-tehty/
Ja siinähän meillä on ajattelumallissa todella menty metsään, rutinoituneet toimenpiteet nopeuttavat hoitajien työtä, mutta elämisen laatua ne eivät vanhuksilla kohota. Ajattelun tulisikin lähteä siitä, että olemme töissä vanhusten kotona ja nöyryydellä suhtautua asiakkaisiimme. Nöyränä, ei nöyristellen. Pieni epävarmuus omassa työssä kertoo eettisen ajattelumme olemassa olosta ja sen toimivuudesta. Aina on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään miksi jotakin tehtävää tehdään ja voisiko sen tehdä jollakin toisella tapaa.
Kohdatessa ketä tahansa toista ihmistä tärkeintä on kohdata rauhallisesti ja kiireettömästi, olla oikeasti läsnä. Pysähtyä vähän ja oikeasti kuunnella mitä toisella on sanottavana. Kuulostella onko kaikki hyvin, tiedon ei tarvitse tulla sanoina, se voi hermostunut tärinä kädessä tai katsekontaktin välttelemistä.
Tämänhän tiedetään toimivan asiakaspalvelussakin. KUuntele, KIitä, PAhoittele, SOvi asiaan palaamisesta. KUKIPASO. (Brittiläisen vankeinhoitolaitoksen kehittämä muistisääntö raivoavan ihmisen rauhoittamiseen.) Kuuntele mitä toinen sanoo, älä silloin mieti omaa vastaväitettäsi tai kauppalistaa. Kuule mikä asia toista painaa. Kiitä saamastasi luottamuksesta, kiitä että sinulle kerrottiin epäkohdasta, johon sinulla on nyt mahdollisuus puuttua ja jonka voit korjata. Pahoittele vastapuolen kurjaa tuntemusta, sinun ei tarvitse olla samaa mieltä asiasta, mutta toki voit asettua hetkeksi toisen asemaan ja myöntää että sinuakin sellainen tunne harmittaisi. Sovi toimenpiteistä jolla voisit asiaan vaikuttaa ja muista palata asiaan. Ei se ole sen vaikeampaa. Kuulluksi tuleminen usein miten riittää harmin poistamiseksi, aina ei todellisia toimenpiteitä edes kaivata. Kun minä valitan tuotteessa olevasta virheestä, on asiakaspalvelijan ensireaktiolla suurin vaikutus siihen miten asia etenee. Muutaman lauseen kuuntelu, palautteesta kiittäminen, pahoittelu ja ratkaisun pohtiminen yhdessä kanssani saavat jo suurimman taistelutahtoni sammumaan.
Mitäs jos vanhuksia eivät hoidakaan hoitajat vaan asiakaspalvelijat? Miten työnimikkeen muuttaminen vaikuttaisi sinun työnlaatuusi? Varsinkin muistisairaat ihmiset vaistoavat tunteita herkemmin, joten heille kiireessä ja hajamielisenä tehdyt hoitotoimenpiteet tuntuvat varmaankin välipitämättömiltä ja vähätteviltä. Etkö sinäkin laittaisi vähän hanttiin siinä kohtaa kun tulisit mielestäsi kaltoinkohdelluksi? Kysehän ei oikeasti tarvitse olla kaltoinkohtelusta vaan TUNTEESTA tulla kaltoinkohdelluksi.
Ikäihmiset eivät voi äänestää jaloillaan, joten meidän tehtäväksemme jää huolehtia heidän saamansa palvelun laadusta. Koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta omaan käytöksensä ja omiin asenteisiinsa jokainen pystyy vaikuttamaan.
Hämäläinen-Ylikahri, M. 2016. Mielipide. Aamulehti 28.7.2016. Saatavilla: http://www.aamulehti.fi/kotimaa/mielipide-vanhainkoti-on-elamisen-paikka-ei-sairaala-siella-ei-saa-ajatella-etta-tyo-on-tehty/
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
Houkuttelevuutta (vanhus)työhön
Kun puhutaan mielekkäästä työpaikasta, millä tahansa alalla, siihen liittyy läheisesti kolme eri osatekijää: hyvä ammattitaito, eettinen ajattelukyky ja hyvä johtajuus.
Työnantaja voi omalla toiminnallaan, tai sen puutteella, heikentää työyhteisön tehokkuutta ja viihtyvyyttä. Poliittisten päätösten mukaan annettujen mitoitussuosituksien lasku saattaa vähentää hoiva-alan vetovoimaa tulevaisuuden työpaikkana (Puukka 2016, Forssan Lehti 13.7.2016, 10). Nykyinen suositus on 0,5 hoitajaa per asukas ja hallitusohjelman mukaisen säästötavoitteen jälkeen se olisi 0,4 hoitajaa per asukas .Valvira on antanut asiasta lausunnon 31.5.2016. Valviran lausunnossa todetaan vähimmäismitoituksien alentamisen heikentävän asiakkaiden oikeutta hyvään ja laadukkaaseen hoivaan ja hoitoon. (Henkilömitoituksen tarkistaminen iäkkäiden palveluissa 2016.)
Johtaminen ei ole helppoa, johtamisessa pitää ottaa huomioon erilaisten ihmisten erilaiset motivaatiot ja tavat motivoitua. Hyvä johtaja tutustuu alaisiinsa ja löytää ne tekijät, joilla saa itsekunkin motivoitumaan tekemästään työstä. Ilman työntekijän sisäistä motivaatiota, jota toki voidaan yrittää herätellä ja kannustaa, työnteon suoritustaso laskee ja siihen helposti löydetään ratkaisuksi tiukempi kontrolli.
Kontrollia tarvitaan jos työntekijän ammattitaito tai eettinen ajattelukyky ovat heikentyneet ja hän ei enää muista miksi tai miten hänen tulisi tehdä työtään. Toisille meistä työnteko on ainostaan pakollinen paha, josta voi saada palkkaa henkensä pitimiksi. Välillä työelämässä tuntuu, että osa työntekijöistä kuvittelee ansaitsevansa palkkaa vain oleskelemalla työnantajan tiloissa. Todellisuudessa työnantaja ostaa työntekijän aikaa ja odottaa saavansa korvaukseksi hänen työpanoksensa. Motivoitunut ja ammattitaitoinen henkilökunta suorittaa työnsä tehokkaasti ja laadukkaasti.
Oma vankka ammatillinen osaaminen helpottaa työntekemistä, työntekijällä on silloin tietoa miksi ja miten erilaisia toimenpiteitä tehdään. Toisinaan näitä asioita on syytä kerrata työpaikalla, sillä työpaikan sisäinen kulttuuri on saattanut vääristää toimintatapoja. Tässä kohtaa eettinen ajattelukyky työntekijöiden osalta on tarpeen. Välillä olisi syytä pysähtyä miettimään voisiko annetun työn tehdä toisella tavalla. Tai ovatko tutut rutiinit osittain tarpeettomia. Työnantajan tulisikin aktiivisesti kannustaa työntekijöitään osallistumaan työnsuunnitteluun ja arvostaen kuunnella työntekijöiden mielipiteitä. Työnantajan selkeästi antama arvostus tehdystä työstä auttaa työntekijöitä ymmärtämään heidän tekemänsä työn merkityksen. (Lauronen 2016)
Mistä on hyvä työpaikka tehty? Työpaikalla tulisi olla hyvä johtaja, ammattitaitoisia työkavereita, avoin, keskusteleva ja tehtyä työtä arvostava ilmapiiri sekä riittävät taloudelliset puitteet joiden avulla voi haluamaansa työtä toteuttaa. Mihin näistä edellä mainituista sinä voit vaikuttaa?
LÄHTEET:
Henkilömitoituksen tarkistaminen iäkkäiden palveluissa. 2016. Lausunnot. Valvira. Viitattu 13.7.2016. http://www.valvira.fi/-/henkilostomitoituksen-tarkistaminen-iakkaiden-palveluissa
Lauronen, H. 2016. Ammattitaidottomuus johtamisessa altistaa mikromanagerointiin. Johtamisen kehitys-blogi. Julkaistu 11.3.2016. Viitattu 13.7.2016. http://www.johtamisenkehitys.fi/ammattitaidottomuus-johtamisessa-altistaa-mikromanagerointiin/
Puukka, J. 2016. Hoivakotien hoitajamäärät jo nyt kipurajalla. Forssan Lehti 13.7.2016, 10.
Työnantaja voi omalla toiminnallaan, tai sen puutteella, heikentää työyhteisön tehokkuutta ja viihtyvyyttä. Poliittisten päätösten mukaan annettujen mitoitussuosituksien lasku saattaa vähentää hoiva-alan vetovoimaa tulevaisuuden työpaikkana (Puukka 2016, Forssan Lehti 13.7.2016, 10). Nykyinen suositus on 0,5 hoitajaa per asukas ja hallitusohjelman mukaisen säästötavoitteen jälkeen se olisi 0,4 hoitajaa per asukas .Valvira on antanut asiasta lausunnon 31.5.2016. Valviran lausunnossa todetaan vähimmäismitoituksien alentamisen heikentävän asiakkaiden oikeutta hyvään ja laadukkaaseen hoivaan ja hoitoon. (Henkilömitoituksen tarkistaminen iäkkäiden palveluissa 2016.)
Johtaminen ei ole helppoa, johtamisessa pitää ottaa huomioon erilaisten ihmisten erilaiset motivaatiot ja tavat motivoitua. Hyvä johtaja tutustuu alaisiinsa ja löytää ne tekijät, joilla saa itsekunkin motivoitumaan tekemästään työstä. Ilman työntekijän sisäistä motivaatiota, jota toki voidaan yrittää herätellä ja kannustaa, työnteon suoritustaso laskee ja siihen helposti löydetään ratkaisuksi tiukempi kontrolli.
Kontrollia tarvitaan jos työntekijän ammattitaito tai eettinen ajattelukyky ovat heikentyneet ja hän ei enää muista miksi tai miten hänen tulisi tehdä työtään. Toisille meistä työnteko on ainostaan pakollinen paha, josta voi saada palkkaa henkensä pitimiksi. Välillä työelämässä tuntuu, että osa työntekijöistä kuvittelee ansaitsevansa palkkaa vain oleskelemalla työnantajan tiloissa. Todellisuudessa työnantaja ostaa työntekijän aikaa ja odottaa saavansa korvaukseksi hänen työpanoksensa. Motivoitunut ja ammattitaitoinen henkilökunta suorittaa työnsä tehokkaasti ja laadukkaasti.
Oma vankka ammatillinen osaaminen helpottaa työntekemistä, työntekijällä on silloin tietoa miksi ja miten erilaisia toimenpiteitä tehdään. Toisinaan näitä asioita on syytä kerrata työpaikalla, sillä työpaikan sisäinen kulttuuri on saattanut vääristää toimintatapoja. Tässä kohtaa eettinen ajattelukyky työntekijöiden osalta on tarpeen. Välillä olisi syytä pysähtyä miettimään voisiko annetun työn tehdä toisella tavalla. Tai ovatko tutut rutiinit osittain tarpeettomia. Työnantajan tulisikin aktiivisesti kannustaa työntekijöitään osallistumaan työnsuunnitteluun ja arvostaen kuunnella työntekijöiden mielipiteitä. Työnantajan selkeästi antama arvostus tehdystä työstä auttaa työntekijöitä ymmärtämään heidän tekemänsä työn merkityksen. (Lauronen 2016)
Mistä on hyvä työpaikka tehty? Työpaikalla tulisi olla hyvä johtaja, ammattitaitoisia työkavereita, avoin, keskusteleva ja tehtyä työtä arvostava ilmapiiri sekä riittävät taloudelliset puitteet joiden avulla voi haluamaansa työtä toteuttaa. Mihin näistä edellä mainituista sinä voit vaikuttaa?
LÄHTEET:
Henkilömitoituksen tarkistaminen iäkkäiden palveluissa. 2016. Lausunnot. Valvira. Viitattu 13.7.2016. http://www.valvira.fi/-/henkilostomitoituksen-tarkistaminen-iakkaiden-palveluissa
Lauronen, H. 2016. Ammattitaidottomuus johtamisessa altistaa mikromanagerointiin. Johtamisen kehitys-blogi. Julkaistu 11.3.2016. Viitattu 13.7.2016. http://www.johtamisenkehitys.fi/ammattitaidottomuus-johtamisessa-altistaa-mikromanagerointiin/
Puukka, J. 2016. Hoivakotien hoitajamäärät jo nyt kipurajalla. Forssan Lehti 13.7.2016, 10.
torstai 7. heinäkuuta 2016
Esteetöntä asumista
Istumme mieheni kanssa tulevan kotimme eteisessä, suunnilleen siellä missä wc tulee sijaitsemaan. Mies nostaa maaliämpärin siihen missä pöntön viemäri sijaitsee, istuu alas ja hapuilee kädellään läheiseen seinään. "Jumaliste, eihän tästä ylety ottamaan paperia!"
Olemme aloittaneet omakotitalon rakentamisen vuonna 2015, joten uudistettu Maankäyttö- ja rakennuslain pykälä 117 e sitoo meitä ovien leveyksien, wc:n tilavuuden ja pesutilojen avaruuden suhteen. Olemme kärvistelleet 900mm oviaukkojen ja pienen yksiön kokoisen vessan rakentamisessa, polkeneet jalkaa ja tyytyneet kompromisseihin. Sähkömieskään ei antanut periksi halulleni laittaa pelkästään epäsuoraa valoa olohuoneeseen ja käytävään, sitkeä mies sai tahtonsa läpi ja nyt meillä on esteettisesti-ei-niin-viehettäviä ledlamppuja katossa 48 kappaletta eri puolilla taloa. Nyt ne harmittavat, mutta ääni lienee kellossa toisenlainen 30 vuoden kuluttua.
Maankäyttö- ja rakennuslain 117 e § vaatii uudisrakentamiselta että "esteettömyys ja käytettävyys otetaan huomioon erityisesti lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden kannalta". Terveenä aikuisena ei muista ottaa huomioon näön heikkenemistä, askeleen madaltumista tai liuskan tarvetta rollaattorille. Arkkitehti onneksi osasi ja nyt meillä on varaus liuskallekin. Käydessäni läpi Marika Nordlundin tekemää Esteettömän asumisen tarkistuslistaa huomasin saavani hyviä perusteita rakennuslupavaiheessa sadattelemilleni vaatimuksille. Minun vanhuuteni on turvattu, kotini on esteetön ja sinne on helppoa asentaa jälkikäteen tarvittavia tukia, liuskoja ja niitä järkyttävän kirkkaita ledejäkin voi polttaa jos ei muuten tahdo nähdä eteensä. Kuvittelen, että jokainen meistä haluaisi asua omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollista. Toivon ainakin itse saavani asua valmistuvassa talossamme aina loppusijoituspaikkaani Ojalanmäkeen saakka. (toim.huom.Ojanlanmäki on paikallinen hautausmaa.)
Ennen ontelolaattojen aikakautta, eli ennen 1970-luvun alkuvuosia, valmistuneen rakennuskannan asunnoissa jokainen väliseinä on kantava. Asuntojen muuttaminen vanhuksille sopivaksi on kallista, koska kantavat väliseinät pitää tukea erikseen palkeilla ja teräskehikoilla. On arvioitu että vuoteen 2030 mennessä Suomeen tarvitaan lähes miljoona esteetöntä asuntoa, tällä hetkellä niitä on vasta kolmasosa tarvittavasta määrästä (Hosionaho, 2014). 300 000 asuntoa on laskennallisesti tulossa uudisrakentamisesta ja loput jäisivät korjausrakentamisen piiriin.
Ympäristöministeriössä on käynnissä Ikäkoti kuntoon-hanke (2013-2017), jonka painopiste tämän ja ensi vuoden aikana on erityisesti ennakoinnissa ja varautumisessa. Hankkeella on hyvät nettisivut joihin kannattaa tutustua vaikkei asia vielä tuntuisikaan ajankohtaiselta. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asuminen/Ikaantyneiden_asuminen. Hankkeen tiimoilta toteutetaan asumisen kokeiluja, mm. yhteisöllisyyden ja ikäystävällisyyden huomioimista rakentamisessa, sekä hoivapalveluiden ja asumisen yhdistäviä ratkaisuja. Hanke tuottaa tietoa vanhenevan väestön asumistilanteesta ja luo kunnille ja kaupungeille työkaluja asumisen ennakointiin ja kehittämiseen. Tähän kehittämisohjelmaan osallistuu useita eri toimijoita ja yhtenä painotuksen on kuulla vanhenevan väestön mielipiteitä suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Yksi esimerkki asumisen kokeiluista on Virkkula-yhtiöiden perustama konsepti jossa asuinalue rakennetaan myös lähiympäristöltään sellaiseksi, että esteetön liikkuminen mahdollistuu kaikille. Tämä Virkkulankylä idea on kiteytettynä entisajan kyläyhteisö. Tiivistä asumista ja palvelut lähellä. Alue on tarkoitettu erityisesti senioreille, mutta muutkin halukkaat saavat tontteja alueelta. Alueelle rakennetaan palvelutalo, jonka palvelutarjontaan kuuluu kotihoito, ravintola, päivätoiminta ja terveyspalvelut. Palvelut ovat myös muiden kuin talon asukkaiden kaytössä. Eli palvelutarpeen lisääntyessä ei tarvitse muuttaa muualle, vaan palvelut voidaan järjestää samasta pihapiiristä suoraan kotiin. (www.virkkulankyla.fi)
Pelkkä toimiva ympäristö ei takaa autuaita vanhuudenpäiviä omassa kodissa. Toimintakyvyn edistäminen ja ylläpitäminen, sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ja vaihtelun hakeminen arkeen ovat elinehtoina itsenäiselle pärjäämiselle. Elämänilon tulisi olla läsnä jokaisessa päivässä. Varsinkin maaseudulla puhutaan tupaan jäämisestä, jolla tarkoitetaan sosiaalista deprivaatiota. Elämänpiirin kaventuminen vie turmioon, sillä mieltä seuraa aina ruumis. Tämä ajatus lienee ollut taustalla kun on laadittu esteettömän rakentamisen säädöksiä; miten mahdollistaa tuvasta ulos pääseminen.
Ja se meidän uusi talo, päätimme asentaa vessaan kiinteän kaapiston, johon voimme kiinnittää sen tärkeän paperirullan. Tosin vasta rakennustarkastajan käynnin jälkeen. Ja 30 vuoden kuluttua otamme kaapiston pois ja asennamme tukikaaret pöntön molemmin puolin.
LÄHTEET
Hosionaho, S. 2014. Ikäkoti kuntoon. Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma 2013-2017. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asuminen/Ikaantyneiden_asuminen/Ennakointi_ja_varautuminen
Olemme aloittaneet omakotitalon rakentamisen vuonna 2015, joten uudistettu Maankäyttö- ja rakennuslain pykälä 117 e sitoo meitä ovien leveyksien, wc:n tilavuuden ja pesutilojen avaruuden suhteen. Olemme kärvistelleet 900mm oviaukkojen ja pienen yksiön kokoisen vessan rakentamisessa, polkeneet jalkaa ja tyytyneet kompromisseihin. Sähkömieskään ei antanut periksi halulleni laittaa pelkästään epäsuoraa valoa olohuoneeseen ja käytävään, sitkeä mies sai tahtonsa läpi ja nyt meillä on esteettisesti-ei-niin-viehettäviä ledlamppuja katossa 48 kappaletta eri puolilla taloa. Nyt ne harmittavat, mutta ääni lienee kellossa toisenlainen 30 vuoden kuluttua.
Maankäyttö- ja rakennuslain 117 e § vaatii uudisrakentamiselta että "esteettömyys ja käytettävyys otetaan huomioon erityisesti lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden kannalta". Terveenä aikuisena ei muista ottaa huomioon näön heikkenemistä, askeleen madaltumista tai liuskan tarvetta rollaattorille. Arkkitehti onneksi osasi ja nyt meillä on varaus liuskallekin. Käydessäni läpi Marika Nordlundin tekemää Esteettömän asumisen tarkistuslistaa huomasin saavani hyviä perusteita rakennuslupavaiheessa sadattelemilleni vaatimuksille. Minun vanhuuteni on turvattu, kotini on esteetön ja sinne on helppoa asentaa jälkikäteen tarvittavia tukia, liuskoja ja niitä järkyttävän kirkkaita ledejäkin voi polttaa jos ei muuten tahdo nähdä eteensä. Kuvittelen, että jokainen meistä haluaisi asua omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollista. Toivon ainakin itse saavani asua valmistuvassa talossamme aina loppusijoituspaikkaani Ojalanmäkeen saakka. (toim.huom.Ojanlanmäki on paikallinen hautausmaa.)
Ennen ontelolaattojen aikakautta, eli ennen 1970-luvun alkuvuosia, valmistuneen rakennuskannan asunnoissa jokainen väliseinä on kantava. Asuntojen muuttaminen vanhuksille sopivaksi on kallista, koska kantavat väliseinät pitää tukea erikseen palkeilla ja teräskehikoilla. On arvioitu että vuoteen 2030 mennessä Suomeen tarvitaan lähes miljoona esteetöntä asuntoa, tällä hetkellä niitä on vasta kolmasosa tarvittavasta määrästä (Hosionaho, 2014). 300 000 asuntoa on laskennallisesti tulossa uudisrakentamisesta ja loput jäisivät korjausrakentamisen piiriin.
Ympäristöministeriössä on käynnissä Ikäkoti kuntoon-hanke (2013-2017), jonka painopiste tämän ja ensi vuoden aikana on erityisesti ennakoinnissa ja varautumisessa. Hankkeella on hyvät nettisivut joihin kannattaa tutustua vaikkei asia vielä tuntuisikaan ajankohtaiselta. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asuminen/Ikaantyneiden_asuminen. Hankkeen tiimoilta toteutetaan asumisen kokeiluja, mm. yhteisöllisyyden ja ikäystävällisyyden huomioimista rakentamisessa, sekä hoivapalveluiden ja asumisen yhdistäviä ratkaisuja. Hanke tuottaa tietoa vanhenevan väestön asumistilanteesta ja luo kunnille ja kaupungeille työkaluja asumisen ennakointiin ja kehittämiseen. Tähän kehittämisohjelmaan osallistuu useita eri toimijoita ja yhtenä painotuksen on kuulla vanhenevan väestön mielipiteitä suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Yksi esimerkki asumisen kokeiluista on Virkkula-yhtiöiden perustama konsepti jossa asuinalue rakennetaan myös lähiympäristöltään sellaiseksi, että esteetön liikkuminen mahdollistuu kaikille. Tämä Virkkulankylä idea on kiteytettynä entisajan kyläyhteisö. Tiivistä asumista ja palvelut lähellä. Alue on tarkoitettu erityisesti senioreille, mutta muutkin halukkaat saavat tontteja alueelta. Alueelle rakennetaan palvelutalo, jonka palvelutarjontaan kuuluu kotihoito, ravintola, päivätoiminta ja terveyspalvelut. Palvelut ovat myös muiden kuin talon asukkaiden kaytössä. Eli palvelutarpeen lisääntyessä ei tarvitse muuttaa muualle, vaan palvelut voidaan järjestää samasta pihapiiristä suoraan kotiin. (www.virkkulankyla.fi)
Pelkkä toimiva ympäristö ei takaa autuaita vanhuudenpäiviä omassa kodissa. Toimintakyvyn edistäminen ja ylläpitäminen, sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ja vaihtelun hakeminen arkeen ovat elinehtoina itsenäiselle pärjäämiselle. Elämänilon tulisi olla läsnä jokaisessa päivässä. Varsinkin maaseudulla puhutaan tupaan jäämisestä, jolla tarkoitetaan sosiaalista deprivaatiota. Elämänpiirin kaventuminen vie turmioon, sillä mieltä seuraa aina ruumis. Tämä ajatus lienee ollut taustalla kun on laadittu esteettömän rakentamisen säädöksiä; miten mahdollistaa tuvasta ulos pääseminen.
Ja se meidän uusi talo, päätimme asentaa vessaan kiinteän kaapiston, johon voimme kiinnittää sen tärkeän paperirullan. Tosin vasta rakennustarkastajan käynnin jälkeen. Ja 30 vuoden kuluttua otamme kaapiston pois ja asennamme tukikaaret pöntön molemmin puolin.
LÄHTEET
Hosionaho, S. 2014. Ikäkoti kuntoon. Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma 2013-2017. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asuminen/Ikaantyneiden_asuminen/Ennakointi_ja_varautuminen
MRL 117 e § (21.12.2012/958). Maankäyttö- ja rakennuslaki.
Laki Finlexin sivuilta. Viitattu 7.7.2016. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132?search[type]=pika&search[pika]=maank%C3%A4ytt%C3%B6-%20ja%20rakennuslaki#L17P117e
Nordlund, M. (toim.) 2008. Katse kotiin – tietoa toimivasta
asumisesta. Invalidiliiton julkaisuja O.36. http://www.invalidiliitto.fi/portal/fi/invalidiliitto/julkaisut/asuminen__liikkuminen__autoilu/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)