Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Punainen Risti ovat yhdistäneet voimansa ja vetävät nyt viimeistä vuotta projektia nimeltä Terhokerho. Kerhon idea on saada lapset ja ikäihmiset leikkimään keskenään. Lapsien ja isovanhempi-ikäisten ei tarvitse olla keskenään sukua, vaan tällä tavalla saadaan "korvattua" niitä puuttuvia lapsenlapsia/isovanhempia. Kaikki osapuolet hyötyvät, osallisuus lisääntyy ja arki saa kaipaamansa keskeytyksen. Osa kerhoista kokoontuu vanhainkodeissa ja palvelutaloissa, joten ilo ja riemu viedään niidenkin luokse, jotka eivät itse pääse vaivattomasti liikkumaan.
Tämä on yksi esimerkki vapaaehtoistyön tarjoamista tavoista tukea julkisen sektorin toimintaa. Virikkeitä voidaan tuottaa siis talon ulkopuolisinkin voimin, suurin vaiva onkin tarvikkeiden, osallistujien ja vetäjien organisoinnissa yhtä aikaisesti paikalle. Laajat yhteistyöverkot ovat rikkaus vanhustyössäkin. Niiden kartuttaminen kannattaa aloittaa jo opiskeluaikana.
Tutustuminen Forssan palvelujärjestelmää paljasti yhteistyön kolmannen sektorin kanssa olevan hyvällä mallilla. Tiivistä yhteistyötä tehdään vapaaehtoisjärjestöjen kanssa, siitä löytyy mustaa valkoisella Ikäihmisten palveluopaasta, joka jaetaan kaikille palvelunkäyttäjille (http://www.fshky.fi/palvelut/ikaantyneiden-palvelut/palveluohjaus/). Sieltä löytyvät myös yhteystiedot vapaaehtoisjärjestöihin, joista voi pyytää apua myös oman kotona asumiseensa tueksi. Ystävänkammari tarjoaa toimintaa, jolla saat apua lääkärissä käyntiin, ulkoiluun tai vaan juttuseuran saamiseksi. Kaupungilla onkin tärkeä tehtävä tiedottaa näistä mahdollisuuksista, sillä vapaaehtoisjärjestöillä ei yleensä ole suuria summia laittaa tiedottamiseen.
Vapaaehtoistyöntekijät kokevat saavansa merkitystä omaan päiväänsä pienillä auttamisen teoillaan ja vastaavasti apua saavan arki helpottuu ja yksinäisyys hellittää hetkeksi. Olisi mielenkiintoista päästä lukemaan tutkimusta vapaaehtoistyön tuottamista säästöistä yhteiskunnalle, sillä tämän kaltainen kynnyksetön toiminta keventää yhteiskunnan menoja. Perustan tämän ajatukseeni sille, että pieni apu hankalassa tilanteessa saattaa olla se oljenkorsi pois kamelin selän päältä joka muuten olisi selän katkaissut. Ja onhan se niinkin, että kaikki mitä tehdään toisten ihmisten kanssa lisää yhteisöllisyyden tunnetta ja sitä myöten kohottaa osallisuudentunnetta, joka taas antaa ihmiselle voimia toimia aktiivisesti omassa elämässään. Ennaltaehkäisevän työn merkitys laajenee entisestään, kun paljastan että suurin osa vapaaehtoisista Ystävänkammarilla on eläkeläisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti