Olemme aloittaneet omakotitalon rakentamisen vuonna 2015, joten uudistettu Maankäyttö- ja rakennuslain pykälä 117 e sitoo meitä ovien leveyksien, wc:n tilavuuden ja pesutilojen avaruuden suhteen. Olemme kärvistelleet 900mm oviaukkojen ja pienen yksiön kokoisen vessan rakentamisessa, polkeneet jalkaa ja tyytyneet kompromisseihin. Sähkömieskään ei antanut periksi halulleni laittaa pelkästään epäsuoraa valoa olohuoneeseen ja käytävään, sitkeä mies sai tahtonsa läpi ja nyt meillä on esteettisesti-ei-niin-viehettäviä ledlamppuja katossa 48 kappaletta eri puolilla taloa. Nyt ne harmittavat, mutta ääni lienee kellossa toisenlainen 30 vuoden kuluttua.
Maankäyttö- ja rakennuslain 117 e § vaatii uudisrakentamiselta että "esteettömyys ja käytettävyys otetaan huomioon erityisesti lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden kannalta". Terveenä aikuisena ei muista ottaa huomioon näön heikkenemistä, askeleen madaltumista tai liuskan tarvetta rollaattorille. Arkkitehti onneksi osasi ja nyt meillä on varaus liuskallekin. Käydessäni läpi Marika Nordlundin tekemää Esteettömän asumisen tarkistuslistaa huomasin saavani hyviä perusteita rakennuslupavaiheessa sadattelemilleni vaatimuksille. Minun vanhuuteni on turvattu, kotini on esteetön ja sinne on helppoa asentaa jälkikäteen tarvittavia tukia, liuskoja ja niitä järkyttävän kirkkaita ledejäkin voi polttaa jos ei muuten tahdo nähdä eteensä. Kuvittelen, että jokainen meistä haluaisi asua omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollista. Toivon ainakin itse saavani asua valmistuvassa talossamme aina loppusijoituspaikkaani Ojalanmäkeen saakka. (toim.huom.Ojanlanmäki on paikallinen hautausmaa.)
Ennen ontelolaattojen aikakautta, eli ennen 1970-luvun alkuvuosia, valmistuneen rakennuskannan asunnoissa jokainen väliseinä on kantava. Asuntojen muuttaminen vanhuksille sopivaksi on kallista, koska kantavat väliseinät pitää tukea erikseen palkeilla ja teräskehikoilla. On arvioitu että vuoteen 2030 mennessä Suomeen tarvitaan lähes miljoona esteetöntä asuntoa, tällä hetkellä niitä on vasta kolmasosa tarvittavasta määrästä (Hosionaho, 2014). 300 000 asuntoa on laskennallisesti tulossa uudisrakentamisesta ja loput jäisivät korjausrakentamisen piiriin.
Ympäristöministeriössä on käynnissä Ikäkoti kuntoon-hanke (2013-2017), jonka painopiste tämän ja ensi vuoden aikana on erityisesti ennakoinnissa ja varautumisessa. Hankkeella on hyvät nettisivut joihin kannattaa tutustua vaikkei asia vielä tuntuisikaan ajankohtaiselta. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asuminen/Ikaantyneiden_asuminen. Hankkeen tiimoilta toteutetaan asumisen kokeiluja, mm. yhteisöllisyyden ja ikäystävällisyyden huomioimista rakentamisessa, sekä hoivapalveluiden ja asumisen yhdistäviä ratkaisuja. Hanke tuottaa tietoa vanhenevan väestön asumistilanteesta ja luo kunnille ja kaupungeille työkaluja asumisen ennakointiin ja kehittämiseen. Tähän kehittämisohjelmaan osallistuu useita eri toimijoita ja yhtenä painotuksen on kuulla vanhenevan väestön mielipiteitä suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Yksi esimerkki asumisen kokeiluista on Virkkula-yhtiöiden perustama konsepti jossa asuinalue rakennetaan myös lähiympäristöltään sellaiseksi, että esteetön liikkuminen mahdollistuu kaikille. Tämä Virkkulankylä idea on kiteytettynä entisajan kyläyhteisö. Tiivistä asumista ja palvelut lähellä. Alue on tarkoitettu erityisesti senioreille, mutta muutkin halukkaat saavat tontteja alueelta. Alueelle rakennetaan palvelutalo, jonka palvelutarjontaan kuuluu kotihoito, ravintola, päivätoiminta ja terveyspalvelut. Palvelut ovat myös muiden kuin talon asukkaiden kaytössä. Eli palvelutarpeen lisääntyessä ei tarvitse muuttaa muualle, vaan palvelut voidaan järjestää samasta pihapiiristä suoraan kotiin. (www.virkkulankyla.fi)
Pelkkä toimiva ympäristö ei takaa autuaita vanhuudenpäiviä omassa kodissa. Toimintakyvyn edistäminen ja ylläpitäminen, sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen ja vaihtelun hakeminen arkeen ovat elinehtoina itsenäiselle pärjäämiselle. Elämänilon tulisi olla läsnä jokaisessa päivässä. Varsinkin maaseudulla puhutaan tupaan jäämisestä, jolla tarkoitetaan sosiaalista deprivaatiota. Elämänpiirin kaventuminen vie turmioon, sillä mieltä seuraa aina ruumis. Tämä ajatus lienee ollut taustalla kun on laadittu esteettömän rakentamisen säädöksiä; miten mahdollistaa tuvasta ulos pääseminen.
Ja se meidän uusi talo, päätimme asentaa vessaan kiinteän kaapiston, johon voimme kiinnittää sen tärkeän paperirullan. Tosin vasta rakennustarkastajan käynnin jälkeen. Ja 30 vuoden kuluttua otamme kaapiston pois ja asennamme tukikaaret pöntön molemmin puolin.
LÄHTEET
Hosionaho, S. 2014. Ikäkoti kuntoon. Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma 2013-2017. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asuminen/Ikaantyneiden_asuminen/Ennakointi_ja_varautuminen
MRL 117 e § (21.12.2012/958). Maankäyttö- ja rakennuslaki.
Laki Finlexin sivuilta. Viitattu 7.7.2016. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132?search[type]=pika&search[pika]=maank%C3%A4ytt%C3%B6-%20ja%20rakennuslaki#L17P117e
Nordlund, M. (toim.) 2008. Katse kotiin – tietoa toimivasta
asumisesta. Invalidiliiton julkaisuja O.36. http://www.invalidiliitto.fi/portal/fi/invalidiliitto/julkaisut/asuminen__liikkuminen__autoilu/
Hyvää "vanhenemista" odotellessa siis...kuten kirjoituksessasi esille toit, niin esteettömiä asumisratkaisuja tarvitaan tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin ja hyvä on, että jo erilaisissa rakentamisen vaiheissa niihin kiinnitetään huomiota. Sekin on totta, että kyllähän esteettömässä tilassa on kaikkien helppoa olla, mutta ehkä todellakin niin, että on varaukset niille tulevaisuuden tarpeille, muttei kuitenkaan tarvitsisi sitä "invawc:tä ja rollaattoriluiskaa jo valmiiksi tehdä". Minusta tulevaisuuden suunnittelussa on ehkä jopa rakentamistakin tärkeämpää miettiä juuri tuota mainitsemaasi "henkistä" esteettömyyttä. Eli täydellisestikään toimivat fyysiset tilat eivät riitä, jos pää ei pelaa, mieliala ontuu ja yksinäisyys pelottaa. Jonkinlaisia Virkkula-konseptin kaltaisia toimintaympäristöjä varmasti tarvitaan. Olen itse käynyt muutamia vuosia sitten tutustumiskäynnillä erään keskisuomalaisen pikkukaupungin vanhustenhoitoon. Siinä oli paljon tätä samaa kuin kuvailemassasi konseptissa. Vieri vieressä, osin kiinni toisissaan sijaitsi niin terveyskeskus, loppuvaiheen dementiayksikkö, erilaisia asumispalveluyksiköitä kuin ikääntyneiden vuokra-asumisen talokin. Samassa yhteydessä oli ravintola sekä kuntosali uima-altaineen ja fysioterapeutteineen. Eivätkä mitkään muutkaan palvelut kovin kaukana olleet, pikkupaikkakunnan keskustassa kun oltiin. Palveluja oli siten saatavilla, usein luonnollisesti ostettavissa, mutta kuitenkin, tarpeen mukaan. En tiedä mikä kyseisen paikan nykytila on, mutta jotain mieliinpainuvaa siinä oli ja jotain sen kaltaista uskon tulevaisuudessa kaivattavan entistä enemmän. Koska perinteisiä kyläyhteisöjä ja sukulaisuussuhteita ei enää entiseen malliin ole niin jotain vastaavaa tarvittaneen tilalle. Niin ja kyllä vaan iso osa omasta kaksikerroksisesta kodistani jäisi käytöstä pois, jos just nyt ilman muutostöitä tähän laitettaisiin liikuntakyvyltään rajoittunut ikäihminen asumaan, eikä talo ole edes kovin vanha.
VastaaPoistaPäivi Antikainen
Kirjoitit tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta. Olit valinnut hyvän lähestymistavan aiheeseen. On varmasti totta, etteivät ihmiset kiinnitä tarpeeksi huomiota esteettömyyteen kotia rakentaessa tai ostaessa. Monet eivät osaa ajatella sinne asti, jos vaikka asuisivatkin samassa asunnossa vanhuuden päivilleen saakka. On ilahduttavaa kuulla, että käyttämänne arkkitehti on huomioinut esteettömyyden pitkällä tähtäimellä. Se on sitä ammattitaitoa!
VastaaPoistaOli mielenkiintoista lukea Virkkula-projektista. En ollut aikaisemmin kuullut vastaavasta. Mielestäni tämä on todella toteuttamisen arvoinen juttu! Väestö ikääntyy ja tulevaisuudessa ikääntyneitä tulee olemaan paljon, kuten kirjoituksessasikin luki. Jos jo alkuvaiheessa kiinnitetään huomiota esteettömään ympäristöön, on se säästöä tulevaisuudessa. Asunnon ja asuinypäristön muuttaminen myöhemmin esteettömäksi on kallista. Joten miksi ei suoraan vain rakenneta esteettömiä asuntoja, jotka on helppo muuttaa tarpeen vaatiessa esteettömämmiksi. Esimerkiksi kulkuaukot ovat isoja ja jätetään paljasta seinätilaa, että seinille voidaan asentaa tukikaiteita. Esteetön asuinympäristö palvelee kaikkia ja myöhemmiltä lisäkustannuksilta vältytään. On hyvä, että palvelut tuodaan lähemmäksi ja ikäihmisiä kannustetaan omalla tavallaan siihen, että he voivat hoitaa mahdollisimman pitkään omia asioitaan ja asumaan kotonaan. Tällaisilla Virkkula tyylisillä projekteilla se mahdollistetaan. Toivon, että jatkossa samantyylisiä projekteja tulisi lisää!
Monille maalla asuville ikäihmisille kaupunkiin muutto on jossain vaiheessa pakollista. Palvelut ovat lähempänä ja julkisen liikenteen käyttö sujuvampaa. Toisaalta on sääli, että elämänsä maalla asuneet joutuvat muuttamaan ehkäpä tahdon vastaisesti kaupunkiin. Etenkin ikääntyneet, joilla ei ole hyvää sosiaalista verkkoa ympärillään, joutuvat ehkä muuttamaan varmemmin. Hyvä sosiaalinen tukiverkko voi auttaa ikäihmistä pärjäämään kotonaan pidempään. Sukulaiset voivat käydä leikkaamassa ruohon, kitkemässä kukkapenkin, auttaa tarvittaessa kyydityksissä ym. Tiedän paljon iäkkäitä, jotka ovat sanoneet, että haluavat asua kotonaan maalla niin pitkään kuinka pystyvät. Kuinka maalla asuvillekin saataisiin järjestettyä virikkeellisempi vanhuus? Toki maalla asuvien tukena voivat olla kuntien kotihoidon palvelut.
(Jouduin jättämään kommenttini kahdessa osassa, koska blogspotin enimmäismerkkimäärä ylittyi kommenttikentässä.)
Julia K.
https://julianblogii.wordpress.com/
”Maaseudulla asumisen esteitä asettavat sekä vanhusasukkaiden toimintakyvyn vajeet että heidän asuntonsa. Toimintakyvyn rajoitteista useimmin mainittiin vanhuksen rajoittunut kyky liikkua itsenäisesti asunnon ulkopuolella sekä muistihäiriöistä aiheutuva liikkuminen ulos. Myös yksin asuminen ja palveluiden organisoiminen nähtiin ongelmallisina. Asunnosta johtuvia esteitä olivat sen kunto ja varustetaso ja oleelliseksi nousi pihatöiden tarve. Maaseutukodissa asumisen mahdollisuutta lisäsivät saatavilla olevat, hoivavastuuta jakavat muut (vapaaehtoiset) auttajat ja muut paikalliset palvelut (kauppa), koska niiden olemassaolo vähensi julkisten vanhuspalveluiden tarvetta.” (Tedre & Pulkkinen 2010.)
VastaaPoista”Viranhaltijoilla ja päättäjillä ei aina ole selkeää kuvaa kylien ja niiden asukkaiden todellisuudesta. Fyysisten etäisyyksien lisäksi on olemassa henkiset ja toiminnalliset etäisyydet. Vaikka taajamakodin hyviä puolia korostetaan, kehitellään kunnissa samanaikaisesti myös maaseutukodissa asumista auttavia palveluratkaisuja. Ratkaisuja haetaan ensisijaisesti asuinpaikan ja palvelutaajaman väliseen liikkumiseen.” (Tedre & Pulkkinen 2010.)
Ikäihmisten ulkona liikkumista on hyvä tukea, etteivät he jää tupaansa. Yksi vaihtoehto on ikäihmisen ulosliikkumista tukevat palvelutyöt. Kaikella asunnon ulkopuolelle sijoittuvalla toiminnalla tuetaan ikäihmisen omaa toimijuutta ja ikäihminen saa virikkeitä elämäänsä.
Julia K.
https://julianblogii.wordpress.com/
(ps. en saanut tässä blogspotissa toimimaan sitä, että olisin jättänyt kommenttini wordpress-tunnuksilla. Siksi linkitin oman blogini tähän)
Lähteet
Tedre, S. & Pulkkinen, A. 2010. Vanhuksen paikka maaseudulla vanhustyönjohtajien näkemyksiä. Maaseudun uusi aika. Viitattu 18.7.2016.
http://www.mua.fi/SIRA_Files/downloads/Arkisto/MUA_lehti/2010/mua_2010_1_a_Tedre.pdf
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta ja omakotitalonne rakennusvaiheen kokemusten jakamisesta. Mielestäni on kyllä erittäin hyvä asia, että nykyisin uusilta rakennuksilta vaaditaan esteettömyyttä. Niin kuin itse sanoit, rakennusvaiheessa ei välttämättä tule mietittyä, minkälaisia tarpeita itsellä tai seuraavalla asukkaalla on vuosien tai vuosikymmenten kuluttua. Toisaalta Suomessa mennään monessa asiassa aina äärimmäisyyksiin, joten tässä esteettömyydessäkin voisi mielestäni monessa kohdassa tehdä kompromisseja. Esimerkiksi tuo suositus 80 cm vapaasta tilasta wc-istuimen vieressä on kalliiden rakentamiskustannusten aikana aika suuri vaatimus. Mielestäni pitäisi riittää, että tarvittaessa on mahdollista helposti muuttaa tila suositusten mukaiseksi. Eli esimerkiksi kaapin voisi laittaa wc-istuimen viereen, kunhan se olisi helposti myöhemmin poistettavissa. Määräysten pitäisi mielestäni olla sellaisia, että pienin muutoksin tila olisi edullisesti muutettavissa esteettömäksi.
VastaaPoistaJulkinen rakentaminen onkin sitten toinen juttu, siellä esteettömyys pitääkin aina huomioida niin, että kaikilla kansalaisilla on samanlaiset mahdollisuudet liikkua. Ikääntyneiden liikkumista helpottaisi myös, jos senioriasuntojen kaavoituksen yhteydessä mietittäisiin myös saatavilla olevat palvelut. Ikääntyneille suunnattujen asuntojen pitäisi sijaita lähellä palveluja. Ihanteellista olisi, jos lähikauppa olisi niin lähellä, että sinne voisi mennä kävellen. Senioritaloja voisi myös rakentaa jo olemassa olevien palvelutalojen läheisyyteen, näin ruokaileminen palvelutalossa olisi tarvittaessa mahdollista. Myös päiväkodin ja ikääntyneiden palvelutalon yhdistäminen samaan pihapiiriin toisi monia etuja. Päiväkodin lapset ja ikääntyneet voisivat ruokailla samassa tilassa ja ulkoilla samassa pihapiirissä, jolloin sukupolvien välinen yhteisöllisyyskin lisääntyisi.
Tuo kirjoituksessa mainittu Virkkula-yhtiöiden konsepti kuulostaa todella hyvältä, rakennetaan tiivistä esteetöntä ympäristöä, jossa palvelut ovat lähellä. Tällainen ajattelumalli pitäisi olla mielessä kaikessa senioreille tarkoitetussa rakentamisessa. Ei riitä, että asunto on esteetön, myös ympäristön tulee mahdollistaa virikkeellinen ja esteetön liikkuminen. Toivottavasti tulevaisuudessa nähdään tällaista rakentamista yhä enemmän.
Suuri haaste tulevaisuudessa on varmastikin tuo kirjoituksessa mainittu esteettömien asuntojen vähäisyys suhteessa ikääntyvään väestöön. Itse asun pienehkössä kaupungissa ja suurin osa kaupungin vanhemmista kerrostaloista on hissittömiä. Moniin taloihin hissejä on kyllä rakennettukin jälkikäteen, mutta monista hissit vielä puuttuvat. Kaikilla ei ole varaa muuttaa kalliimpaan hissilliseen taloon, joten monet ikääntyneet ovat tavallaan loukussa omassa kodissaan. Liikkuminen portaissa on monelle ikääntyneelle hankalaa ja turvatonta, joten moni kokee valitettavasti helpommaksi jäädä kotiin.
Anita Mustalahti
VastaaPoistaKiitos elävästi kirjoitetusta blogistasi, joka käsitteli tärkeää asiaa. Esteettömyydestä on puhuttu jo vuosia, mutta kovin hitaasti on alettu rakentaa esteettömiä asuntoja ja varsinkin julkisia rakennuksia. Talon rakennusprojektiisi oli helppo samaistua, koska rakensimme itsekin omakotitalon vuosina 2009-2010 ja tuskailimme samojen rakennusvaatimusten kanssa. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että rakennuslain vaatimukset esteettömyydestä ovat olleet paikallaan, jotta mekin voimme asua talossamme loppuikämme.
Rakensimme talomme 1949 vuonna rakennetun rintamamiestalon paikalle, jossa huoneet olivat kahdessa kerroksessa ja pesutilat kellarissa. Onneksi emme ryhtyneet rintamamiestaloa remontoimaan, koska ne eivät todellakaan ole esteettömiä kierreportaineen ja kahdessa kerroksessa sijaitsevine huoneineen. Suomessa rakennettiin sodan jälkeen lähes 300 000 rintamamiestaloa, jotka ovat idyllisen näköisiä, mutta niiden esteettömyydessä riittää töitä vuosiksi eteenpäin.
Monissa kaupungeissa on vielä paljon hissittömiä taloja, vaikka taloyhtiöillä olisi mahdollisuus saada Asumisen rahoitus-ja kehittämiskeskukselta (ARA) avustusta hissin-ja esteettömyysavustuksia. Ara arvioi uusien hissien rakentamisavustuksiin olevan käytössä 14 miljoonaa vuonna 2016. Omat vanhempani joutuivat muuttamaan hissittömästä talosta liikuntavaikeuksien vuoksi vuoden vaihteessa ja se oli isälleni, joka eli viimeisiä kuukausiaan, henkisesti vaikea tilanne. Isäni olisi myös halunnut asua kodissaan loppuun saakka eli olet aivan oikeassa, kun kirjoitit, että kuvittelet jokaisen haluavan asua omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollista.
Ikäkoti-kuntoon hanke kuulosti mielenkiintoiselta. Hienoa, että hanke pyrkii ottamaan ikääntyneiden mielipiteet huomioon suunnittelussa ja päätöksenteossa. Kukapa olisi parempi asiantuntija ikääntyneiden asumisasioissa kuin ikääntynyt itse? Yhteisöllisyyden korostaminen ja hoivapalveluiden tuominen asumispalvelujen yhteyteen tukevat myös varmasti ikääntyneiden itsenäistä asumista. Myös Virkkulankylä vaikutti hyvältä konseptilta, jossa esteettömyys oli huomioitu myös lähiympäristössä. Esteettömässä rakentamisessa lähiympäristön merkitys usein unohtuu.
Kunnilla on myös tarvetta kehittää ja ottaa käyttöön uusia toimintatapoja ikääntyneiden asuntojen korjausten arvioimiseksi ja korjausten käynnistämiseksi, joka edellyttää myös poikkihallinnollista, laaja-alaista ja monialaista yhteistyötä. Ikääntyneiden asuntojen ja asuinolojen arviointia tehdään esim. heidän hyvinvointiaan edistävien kotikäyntien ja palvelutarpeen arviointien yhteydessä. Suosituksia, ohjeita ja tukiaineistoa ikääntyneiden hyvinvointia edistävien kotikäyntien toteutukseen ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä on saatavissa myös esim. Kuntaliiton ja THL:n ”Iäkkäiden neuvontapalvelut ja hyvinvointi edistävät kotikäynnit”-verkkosivuilla.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että toimiva ympäristö ei pelkästään takaa autuaita vanhuudenpäiviä. Pelkät seinät eivät riitä kenenkään elämänsisällöksi, vaikka ympäristö olisi kuinka toimiva. Ikääntyneiden hyvinvoinnissa pitäisi fyysisten tarpeiden lisäksi huomioida myös psyykkiset, sosiaaliset, terveydelliset, taloudelliset ja kulttuuriset ulottuvuudet, jotta esteettömyydestä olisi hyötyä ikääntyneen elämänlaadulle. (Liikanen 2011,4.)
Lähteet: Hissiavustukset vuonna 2016. Viitattu 4.8.2016. http://www.ara.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Uutiset_ja_tiedotteet/Uutiset_ja_tiedotteet_2015/Hissiavustukset_vuonna_2016(35773)
Suomeen nousi lähes 300 000. Kaleva.Viitattu 4.8.2016. rintamamiestaloahttp://www.kaleva.fi/teemat/koti/asuntopuntari/suomeen-nousi-lahes-300-000-rintamamiestaloa/633379/
Esteettömyys ja asuntojen korjaaminen. Viitattu 4.8.2016.http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asuminen/Ikaantyneiden_asuminen/Esteettomyys_ja_asuntojen_korjaaminen
Liikanen, H-L 2011. Ikääntyminen ja kulttuuri. Kohti seniorikulttuuria. Viitattu 4.8.2016.http://www.ikainstituutti.fi/binary/file/-/id/1/fid/333